Liköörit

Liköörit

• Likööriä käytetään muun muassa aterianjälkeisenä jälkiruokana ja cocktailien ainesosana. Likööreissä on tavallisesti runsaasti sokeria, jopa puoli kiloa litrassa. Alkoholipitoisuus vaihtelee 15–55 prosentin välillä.
• Liköörit makeutetaan joko sokerilla tai hunajalla. Myös vaahterasiirappia käytetään.
• Sitrusliköörien valmistuksessa käytetään sitruunaa, appelsiinia, mandariinia, greippiä ja limettiä.
• Yrtti- ja maustelikööreissä käytetään joko yhtä maustetta, esimerkiksi anista, tai useimmiten monien yrttien ja mausteiden sekoitusta.
• Marja- ja hedelmälikööreissä raaka-aineeksi kelpaavat kaikki lajikkeet.
• Punssi on arrakilla maustettua likööriä, vaikka sitä ei moni likööriksi mielläkään.
• Emulsiolikööreissä käytetään makuaineiden ja sokerin lisäksi joko kananmunaa, kermaa tai kookosrasvaa.
•  Liköörit valmistetaan joko tislaamalla käyneet raaka-aineet tai uuttamalla tai liuottamalla alkoholiin erilaisia maustavia ainesosia. Alkoholi voi olla kirkasta viinaa tai vaikka viskiä, konjakkia tai rommia, jotka antavat alkoholipitoisuuden lisäksi likööriin myös oman ominaismakunsa. Yleensä likööreissä käytetään kirkasta alkoholia, joka on neutraalia ja antaa muille makuaineille tilaa. Uuttamisen ja liottamisen erona on se, että uutettaessa raaka-aineita hieman lämmitetään, liuottaminen tapahtuu kylmässä alkoholissa ja on sen vuoksi paljon hitaampaa. Makua antavat raaka-aineet uutetaan alkoholiin samaan tapaan kuin giniä valmistettaessa. Usein alkoholin, uuteaineiden ja sokerin sekoitusta korjataan väriaineilla

 Marja- ja hedelmäliköörit
Tarjoillaan esimerkiksi jälkiruoan kanssa ja drinkkisekoituksissa

Marjalikööri Heering Cherry 
14.28€
Punaruskea, erittäin täyteläinen, runsaan kirsikkainen, karvasmantelinen, hennon lääkeyrttinen

Hedelmälikööri passoa
17,89€
Karamellinpunainen, samea, keskitäyteläinen, passionhedelmäarominen  

Mauste- ja yrttiliköörit
Tarjoillaan shottina tai drinkkisekoituksissa

Maustelikööri Minttu choco mint 
17.48€
väritön, täyteläinen, terävä, minttusuklainen.

Yrttilikööri Jägermeister
39.90€
Mahonginruskea, keskitäyteläinen, lämmin, lääkeyrttinen, lakritsinen, mausteinen.

Kermaliköörit

Tarjoillaan jälkiruoan kanssa tai aterian jälkeen digestiivinä

Dooley`s Original Toffee
11,35€
Vaaleanruskea, samea, täyteläinen, kermatoffeinen, hennon maitokahvinen.

Salmiakkiliköörit

Tarjoillaan shottina tai drinkkisekoituksissa

Koskenkorva salmiakki
13,39€
Musta, samea, täyteläinen, lämmin, runsaan salmiakkinen.

Kahviliköörit

Tarjoillaan aterian jälkeen digestiivinä tai drinkkisekoituksissa

Helmi kahvilikööri
6,29€
Tummanruskea, keskitäyteläinen, kahvinen, voimakaspaahteinen

Sitrusliköörit
 Tarjoillaan drinkkisekoituksissa

Cointreau
Väritön, täyteläinen, terävä, appelsiininkuorinen, hienostunut.

25,90€
Väritön, täyteläinen, terävä, appelsiininkuorinen, hienostunut.

Rommit

Tummat rommit 

• Nämä rommit ovat usein tehty sokeriruo’osta puristetusta nesteestä. Eli periaatteessa sokerista tehtyä pirtua. 
• Nämä rommit ovatkin usein ikäännyttämättömiä tai lyhytkestoisesti ikäännytetyjä.Näiden rommien laatu/maku vaihtelevatkin hyvin paljon. Näihin rommeihin lisätään yleensä mausteita ja väri saadaan poltetusta sokerista. 
• Nämä rommit nautiskellaan yleensä lämpimissä juomissa tai juomasekoituksissa. Hyvin harva tämän kategorian rommi soveltuu nautittavaksi sellaisenaan.
• Tummia rommeja ovat esimerkiksi Bacardi Black, Rhum Negrita, Captain Morgan Black Label ja Rhum Pecoul.   

• Tummat rommit ovat kypsän hedelmäisiä. Niissä on tammisen mausteisia ja toffeisia makuja.

 Vaaleat rommit

• Vaaleat rommit (Blanco) ovat rommeja, joita ei välttämättä ole tislauksen jälkeen ikäännytetty. Monia vaaleita rommeja kuitenkin ikäännytetään muuan muassa tietyn makuprofiilin aikaansaamiseksi. Vaaleita rommeja käytetään lähinnä drinkkien pohjana. Mojito, Daiquiri, Mai Tai ja Cuba Libre ovat esimerkkejä tunnetuimmista rommidrinkeistä. Vaaleita rommeja ovat esimerkiksi Bacardi Superior, Havana Club ja Ron Cabana Blanco.
• Kultaiset rommit, ns. regular-rommit, on ikäännytetty lyhyen aikaa ja mahdollisesti värjätty väriaineella. Niitä voi nauttia esimerkiksi kuumissa rommijuomissa, kuten rommitoteissa.  
• Premium rommit ovat pitkäkestoisesti ikäännytettyjä rommeja. Premium rommin ja tavallisen tumman rommin ero on ikäännytyksessä ja hinnassa. Premium rommin erottaa tavallisesta tummasta rommista, etiketin luvusta esimerkiksi neljä vuotta (4 Años). Premium rommeja ovat esimerkiksi nicaragualainen Flor de Caña Grand Reserve, Cruzan Estate Diamon 5 YO, Bacardi 8 ja Havana Club Añejo 7 Años. 
• Superpremium-rommit ovat rommien aatelia. Näitä rommeja on usein ikäännytetty hyvin pitkään. Nämä rommit on tarkoitus nauttia sellaisenaan aromilasista. Super premium rommeja ovat esimerkiksi El Dorado 21 Years Old Rum ja Ron Zacapa Centenario 23 anos.
• Rommina myydään myös pirtusta, vedestä sekä väri- ja makuaineista tehtyjä sekoituksia. Näiden ulkonäkö ja maku muistuttavat rommia, mutta niiden valmistustapa eroaa täysin perinteisestä rommista. Myös joihinkin "oikeisiin" rommeihin (varsinkin halvempiin) lisätään keinotekoisia väri- ja makuaineita. Rommin alkoholipitoisuus on tyypillisesti noin 40 tilavuusprosenttia, mutta erityisväkevissä rommeissa se voi olla yli 70.
• Rommin valmistus alkoi eurooppalaisten viedessä Karibian merelle sokeriruo'on, missä se kasvoi erityisen hyvin. Karibian meren saarilla aloitettiin sokerin valmistus, ja huomattiin, että valmistuksessa jäljelle jäänyt melassi saatiin käymään. Käynyt melassi tislattiin ja tuloksena saatiin rommia. Nimi rommi tuli sanasta rumballion, mikä tarkoittaa 'elämöintiä' tai 'meteliä'.
• Tislauksen jälkeen rommi on tulisen ja raa'an makuista, minkä vuoksi useimmiten rommi ikäännytetään, jolloin sen maku muuttuu pehmeämmäksi ja hienommaksi. Nykyään rommi ikäännytetään useimmiten tammitynnyreissä. Ikäännyttäminen voi viedä yhdestä kolmeenkymmeneen vuotta tai jopa kauemmin. Ikäännyttämisen aikana rommista tulee ensin kullanväristä ja myöhemmin tummemman ruskeata.
   

• Vaaleat rommit ovat rommeja, joita ei ole tislauksen jälkeen ikäännytetty ollenkaan. Näitä käytetään lähinnä drinkkien pohjana.  

 
 

Cuba Libre
Suositus ainesuhteiksi:
- 4 cl rommia
- 1-2 cl puristettu sitruuna/limemehua
- pidentäjänä cola-juoma
Valmistustapa: rakennetaan
Lasi: collins
Koriste: sitruuna/lime lohko
Lisätietoja:Kuuban itsenäisyyssodassa "vahingossa" syntynyt juoma.

WHISKEYS

Skotlantilainen viski

• Kaikista maailmalla myytävistä viskeistä lähes puolet on skotlantilaisia. Suosituin niistä on blended-viski, joka on kahden eri viskityypin (jyvä- ja mallasviskin) sekoitus.
•  Maultaan ne ovat kevyitä, hedelmäisiä ja joskus tammisia.
• Toinen skotlantilainen viskityyppi on skotlantilaiset mallasviskit
• Ne tehdään mallasohrasta. Single malt -viskit ovat yhden tislaamon tekemistä viskieristä sekoitettuja viskejä. Mallasviskit ovat voimakkaita ja joskus savuisia maultaan. 
• Mallasviskissä ohra mallastetaan eli kuivataan turvesavussa jolloin viskiin tulee savun maku.
• Skotlannissa valmistetaan myös jyväviskiä, joka valmistetaan vehnästä, ohrasta ja maissista.
• Kaikki skottlilainen viski ikääntyy tammitynnyrissä väh. kolme vuotta, jos se ei ole ikääntynyt se ei ansaitse viski nimeä.
• Skontlannissa käytetään vieläkin pannutislausta.
• Nautitaan sellaisenaan, jäillä tai soodalla yms.

Irlantilainen viski

• Irlantilainen viski valmistetaan sekä
  mallastetusta että mallastamattomasta ohrasta ja viljasta. 
• Erona skotlantilaiseen viskiin on se, että kuivattaessa vilja ei ole ollenkaan tekemisissä savun kanssa, vaan se on erillisessä sammioissa, joissa kuivaminen tapahtuu. 
• Irlannissa viski tislataan yleensä kolme kertaa, kun taas skotlantilaiset tislataan normaalisti vain kahdesti. Kolmas tislauskerta tekee viskistä pehmeämmän.
• Irlannissa mallastuksen yhteydessä ei viljaa
  yleensä kuivata polttoturveuunissa, joten sikäläisiä viskejä ei tunnista savunmausta.
• Irlantilaisen viskin kypsyttämisaika on sama kun skotlantilaisilla, eli kolme vuotta tammitynnyrissä.
• Irlannissa tehdään nykyään kolonnitislattua viljaviskiä ja Bushmillin tislaamolla pannutislattua mallasviskiä, joita sitten blendataan.
• Yksi maailman suosituimmista irlantilaisviskeistä on Jameson.
• Viskin voi nauttia sellaisenaan, jäillä, soodalla ginger alella tai colalla.
• Suosituin drinkki johon irlantilaista viskiä käytetään on Irish Coffee.

Amerikkalainen viski

• Käyneistä ruis ja maissimäskeistä kolonnitislauksella tislattuja viljaviinoja.
• Kypsytetty tammiastiopissa väh. 2 vuotta, näin valmistetuista tisleistä saa käyttää etiketissä sanaa Straight Whiskey
• Se on tislattava viljamäskistä, tisleen alkoholipitoisuus on oltava alle 95%.
• Tisle on kypsytettävä tammiastioissa (paitsi corn viski)
• Jos 51% on ruista viskiä voi kutsua ruisviskiksi
•  Bourbonviski- nimitystä voi käyttää jos raaka-aineesta 51% on maissia ja viski on kypsytetty sisältä poltetuissa tammitynnyreissä.
• Yksi tunnetuimmista amerikkalaisista viskeistä on Jack Daniel`s
•  Jack Daniel’s on perinteistä yhdysvaltalaista maissiviskiä ja se tunnetaan erittäin terävästä ja erottuvasta maustaan, joka eroaa suuresti perinteisistä skottiviskeistä
• Jotkut pitävät Tennessee-viskeihin kuuluvaa Jack Daniel’sia virheellisesti bourbonina. 
• Jack Daniel’s valmistaa Jack & Colana tunnettua valmista viskikolaa sekä Jack Daniel’s Tennessee Goldia ja lukemattomia muita juomasekoituksia.
• Jack Daniel`s viskin maussa voit tunnistaa miedon savuisuuden,kevyen banaanin maun, mausteíta, hennon vaniljaisuuden.
• Tällä hetkellä alkossa maksaa pullo Jack Daniel`s Old No. 7 viskiä 33.40€ 

Kanadalainen viski

• Useimmat kanadalaiset viskit ovat blend (sekoite) viskejä, jotka sisältävät montaa eri viljalajia. 
• Suurin osa viskeistä sisältää maissia ja siksi ne ovat tyypillisesti kevyempiä ja tasaisempia kuin muut viskilajit. 
• Useita satoja vuosia sitten, kun kanadalaiset tislaajat alkoivat lisäämään pieniä määriä erittäin aromikasta ruisviljaa niin ihmiset alkoivat vaatia tätä uuden makuista ruiksella maustettua viskiä, ja siihen viskityyppiin viitataan yksinkertaisesti rye (ruis). 
• Nykyään, kuten kahden viime vuosisadan aikana ruisviski ja kanadalainen viski viittaavat täsmälleen samaan tuoteeseen
• Yksi tunnetuimmista kanadalaisista viskeistä on Fireball , sen raaka-aineet ovat Kanadalainen viski, kaneli ja sokeri. 
• Fireball on kellanruskea, keskitäyteläinen, kanelinen, tulisen mausteinen.
• Tällä hetkella alkossa pullo Fireballia maksaa 17,99€

Brandyt

Konjakki 

• Ranskassa määräalueella viinistä tislattu rypäleviina.
• Ne ovat alkuperämerkittyjä ja tulevat Länsi-Ranskasta Cognacin alueelta.
•  Konjakki on brandyn alalaji. Se on nimetty Cognacin kaupungin mukaan. 
• Konjakki-sana on suojattu maantieteellisenä merkintänä, ja sitä voivat käyttää vain Cognacin alueen tuottajat.
•  Konjakki valmistetaan tekemällä mehua valkoisista viinirypäleistä. Mehuun käytetään 95-prosenttisesti Ugni blanc -rypäleitä, mutta myös Folle blanchea ja Colombardia käytetään usein. Rypäleet poimitaan lokakuun ja marraskuun aikana, ja ne puristetaan välittömästi joko perinteisillä lautaspuristimilla tai nykyaikaisilla paineilmapuristimilla. 
• Puristamisen jälkeen mehu laitetaan käymisastioihin. Käymisvaiheessa viiniin ei saa lisätä sokeria, eikä myöskään rikkidioksidia käytetä. Käyminen kestää kolme viikkoa, minkä jälkeen viini on noin 8–9-prosenttista ja hapanta. Yhteen konjakkilitraan tarvitaan yhdeksän litraa viiniä. 
• Viini tislataan välittömästi käymisen jälkeen, ja tislaus on ohi maaliskuun 31. päivään mennessä. Konjakki tislataan kahdesti, toisin kuin useimmat muut brandyt: ensimmäisen tislauksen jälkeen se on noin 30-prosenttista alkoholia ja toisen tislauksen jälkeen 72-prosenttista. Viini esilämmitetään nykyisin ennen tislausta. Tislaus on lain mukaan suoritettava kuparipannuissa.
   
•  Tislaamisen jälkeen syntynyttä raakaa konjakkia kutsutaan ”elämänvedeksi”. Eau-de-vie on väritöntä, ja sen alkoholipitoisuus on noin 72 tilavuusprosenttia. Se laitetaan tammitynnyreihin kypsymään vähintään kahdesta vuodesta jopa yli 50 vuoteen. Tammitynnyreihin käytettävän tammen pitää lain mukaan olla vähintään 50-vuotiasta. Uusia tynnyreitä käytetään nuoren konjakin varastointiin kuuden kuukauden ajan ennen sen siirtämistä vanhempiin tynnyreihin. 
• Tammitynnyristä liukenee juomaan erilaisia aromiaineita, kuten tanniinia ja ligniiniä, ja konjakki saa tammitynnyristä myös rusehtavan värinsä. Tynnyreissä olevasta nesteestä haihtuu vuosien kuluessa 3–6 prosenttia, mistä alkoholia on 0,4–0,5 prosenttiyksikköä. Haihtunutta osaa kutsutaan ”enkelten osuudeksi”. Se korvataan tynnyreissä vuosittain tuoreemmalla konjakilla. 
• Konjakkeihin sekoitetaan useita eri tisleitä eri vuosikerroilta ja tuotantoalueilta. Tavallisessa VS-konjakissa voi olla 40 eri tislettä ja joissain konjakeissa jopa 200. Valmis konjakki laimennetaan vähitellen 40-prosenttiseksi lisäämällä tislattua vettä tai laimeaa brandya. Jotkut tuottajat värjäävät konjakin lopuksi karamellisoidulla sokerilla tai maustavat sitä sokerisiirapilla.
• Konjakilla on kolme kypsytysajan mukaista laatuluokkaa:
  
• VS (Very Special) tai ✯✯✯, nuorinta elämänvesierää kypsytetty vähintään kaksi vuotta.
• VSOP (Very Superior Old Pale), nuorinta elämänvesierää kypsytetty vähintään neljä vuotta.
• XO (Extra Old), nuorinta elämänvesierää kypsytetty vähintään kuusi vuotta mutta keskimäärin lähes 20 vuotta.
• Konjakki nautitaan avecina long drinkkinä tai cocktailina.
• Useasti aromilasista 

Armanjakki

• Viinitisle, jota valmistetaan Armagnacin alueella Ranskassa. 
• Armanjakki on tuotenimisuojattu samoin kuin esimerkiksi konjakki ja samppanja. Sen valmistuksessa käytetään samoja rypälelajikkeita kuin konjakin teossa (mutta päärypäleistä Folle Blanche on paikallisesti nimetty Piquepoultiksi), mutta ne tulevat vain kolmelta viini-alueelta, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä Bas Armagnac, Ténarèze ja Haut Armagnac. 
• Tärkein ero konjakkiin verrattuna on se, että armanjakki tislataan jatkuvalla tislauksella eräänlaisessa kolonnitislauslaitteessa. Sen tisle ei ole kovin väkevää, noin 55–60 prosenttista.
• Konjakin tisle on noin 70-prosenttista. Tällä tavalla lopputulos on pyöreämpi ja runsasmakuisempi.
• Kypsytetyn armanjakin alkoholipitoisuus on 40 prosenttia.
• Armanjakkiin pätevät suunnilleen samat laatumääreet (VS, VSOP, XO) kuin konjakkiin, mutta armanjakkia kypsytetään usein pidempään kuin vastaavia konjakkilaatuja. Armanjakista esiintyy myös vuosikertapullotuksia, mikä on harvinaista väkevien alkoholijuomien kohdalla.
• Armanjakin kypsytys tapahtuu tammitynnyreissä. 
• Tynnyrit on yleisimmin valmistettu läheisen Monlezun-metsien
  tammesta, joka on tummaa, mehukkaan onttoa
  puuainesta.
• Nautitaan hyvin jäähdytettynä tai jääpalan kera aperitiiviksi.
• Esimerkiksi valitsin Baron de Castelneau 50 Years Old 1963 alkosta, ja tällätuotteella hintaa kyllä löytyy 170,40€

Torres 10 Gran Reserva Imperial Brandy

Hinta: 23.90€

Kahvinruskea, keskitäyteläinen, melko iäkäs, lämmin, hedelmäinen, kevyen luumuinen, suklainen, mausteinen, hennon mokkainen   

Tarjoillaan huoneenlämpöisenä yleensä avecina eli kahvin kanssa tai sellaisenaan aterian jälkeen. 

Espanjassa pitkään kypsytetty, yli 3 vuotta sekä lisäksi pari vuotta pullossa. 

 

Hedelmäviinat

Tämän päivän postaus koskee hedelmäviinoja, kuten calvados, tequila ja muut hedelmäviinat.

Calvados 

•  Calvados on Ranskalainen omenaviina
• Se valmistetaan tislaamalla omenasiideristä
• Calvados-nimikettä saa käyttää ainoastaan ranskalaisissa appellation contrôlée -määräyksissä nimetyillä alueilla Appellation Calvados contrôlée ja Appellation Calvados Pays d’Auge contrôlée valmistetuista omenabrandyistä.
• Calvadosin valmistamiseen käytetään kolmea eri omenalaatua: makeita, karvaita ja happamia. Oikeassa suhteessa jaetuista omenalaaduista puristetaan mehua, josta valmistetaan siideriä.
•  Siideri tislataan ja tisle varastoidaan tammitynnyreihin, joissa sitä kypsytetään. Calvados kypsyy pitkään ja on valmista kun se on saavuttanut kultaisen värinsä. 
• Alkoholipitoisuus yleensä 40 prosenttia
• Calvados valmistetaan pannutislauksella samaan tapaan kuin konjakki ja kypsytetään vuosia tammitynnyreissä.
• Vaikkei se olekaan pakollista, jos on maininta iästä, niin ilmoitettuna
  tulisi noudattaa seuraavia:
  kolme tähteä /erikoisia
  « Fine » - « Trois étoiles » - « Trois pommes » - « VS » (Very Special),
  Luokka 2: esittää puu vanhenemisen vähintään 2 vuotta.
  Vanha
  « Vieux » - « Réserve »,
  Luokka 3 esittää ikääntyminen vähintään kolme vuotta.
  hyvin vanha
  « V.O. » (Very Old) - « Vieille Réserve » - « VSOP » (Very Superior Old Pale),
  Luokka 4: ikääntyminen vähintään neljä vuotta.
  Erikoisen vanha
  « Hors d’Age » - « XO » - « Très Vieille Réserve » - « Très Vieux » - « Extra » - « Napoléon » ,
  Luokka 6: ilmoittaa ikäraja vähintään kuusi vuotta

Tequila

• Väkevä alkoholijuoma, jota valmistetaan Meksikossa tequila-agaave-kasvista. Tequilan valmistus on hyvin rajoitettua ja valvottua, ja tuotantoalue rajoittuu viiteen Meksikon osavaltioon, jotka ovat Jalisco, Guanajuato, Michoacán, Nayarit ja Tamaulipas. 
• Tequilassa täytyy olla vähintään 51 % agaavea ennen kuin sitä saa kutsua tequilaksi; aito premium-tequila on aina 100-prosenttisesti agaavesta.
• Tequila valmistetaan tequila-agaaven (Agave tequilana) ytimestä, joka jää jäljelle, kun kasvin miekkamaiset lehdet leikataan pois. Agaave ei ole kaktus, vaan se kuuluu liljakasveihin.
• Hedelmät viedään tislaamoon ja halkaistaan samankokoisiin paloihin kypsymään uunissa. 
• Kypsymisen aikana hedelmän tärkkelys muuttuu sokereiksi, lähinnä fruktoosiksi, ja sen sokerit samalla karamellisoituvat. Kypsyttäminen kestää laitteista riippuen puolesta kahteen vuorokautta. 
• Kypsyttämisen ja jäähdyttämisen jälkeen hedelmät murskataan, ja murskaan sekoitetaan kylmää vettä keräämään kaiken sokerin mukaansa. Hedelmämehun annetaan käydä, minkä jälkeen mehu tislataan kahdesti. Toisen tislauksen jälkeen tequilan alkoholipitoisuus voi nousta 55 prosenttiin.
•  Lopuksi tequila vanhennetaan tammitynnyreissä, mistä se saa aromeja, makua ja väriä. Kypsyttämisen aikana tapahtuneen haihtumisen jälkeen tequilassa on alkoholia 38–55 prosenttia.
• Laadukkaan tequilan tunnistaa etiketin NOM-numerosta (Norma Oficial Mexicana de Calidad), joka takaa että juoman valmistuksessa on noudatettu annettuja alkuperäissääntöjä. 
• Tequilassa käytetään kolonnitislausta.
• Tequilalla on viisi eri laatuluokkaa: Oro (gold), jolla viitataan kinuskilla tai muilla muilla lisäaineilla värjättyyn tequilaan. Oroon voidaan lisätä glyseriiniä ja/tai tammiuutetta, jotta tuote muistuttaisi vanhennettua tequilaa. Tästä joukosta ei löydy täysin tequila-agaavesta tehtyjä versioita, vaan laatuluokka sisältää vain mixtoja, joiden sokerista vähintään 51 % on tequila-agaavesta.
• Silver (blanco), jota ei ole kypsytetty lainkaan eikä värjätty. Silveriin ei ole lisätty muuta maustetta kuin korkeintaan sokeria, mutta premium-laadut pyritään käyttämään täysin agaaven omalla sokerilla.
• Reposado, ei lisättyjä mausteita, ikääntynyt tammitynnyrissä 2–12 kuukautta. Reposadot ovat väriltään vaalean kultaisia. Niiden maussa erottuvat yleensä paistettu agaave, kuivatut hedelmät, paistettu omena, hunaja ja paahdetut pähkinät sekä kinuski, vanilja, kaneli tai pippuri. Harvoin maussa tuntuvat myös juusto tai hiki. Jälkimaku on kuiva, mausteinen ja intensiivinen.
• Añejo (vuosikerta), kypsytetty enintään 600-litraisissa tammitynnyrissä vähintään 1–3 vuotta. Añejo on väriltään syvempi kuin reposado. Sen maku on tasapainoisempi ja siinä maistuu monimuotoisia aromeja, vaniljaa ja mausteita. Aromit ovat paahteisia ja niistä tulee mieleen suklaa, mokka tai toffee ananaksen tai kuivattujen hedelmien kera. Myös kypsä juusto, nahka ja oliiviöljy maistuvat.
• Extra Añejo. Kypsytetty tammitynnyrissä vähintään kolme vuotta, tumma ja monimuotoinen.
•  Silver-tequila nautitaan yleensä shottina. Ulkomaalaisille se tarjotaan useimmiten suolan ja limetin tai sitruunan kanssa, mutta perinteisesti se juodaan kuten snapsi. Silveriä ja reposadoa käytetään myös juomasekoituksissa, mutta reposado maistuu myös "on the rocks", tai aromilasista, ja añejo pääasiassa aromilasista eli snifteristä, jossa juoman mausta saa eniten irti. Gold-tequila taas nautitaan kaikilla edellä mainituilla tavoilla unohtaen, että se on mixto eikä koskaan puhtaasti agaavesta valmistettu juoma.

Suosittu tequila on esim. Sierra Silver Tequila ja Sauza Gold Tequila.

Frozen strawberry margarita

2 cl Tequila

2 cl Triple Sec Cointreau

2 cl Limemehu

1 cl Limemehu (makeutettu) Rose's Lime Cordial Mixer

3 kpl Mansikka

Kostuta lasin reuna limeviipaleella ja pyöräytä reuna suolassa.

Murskaa jääpalat tehosekoittimessa, lisää tequila, triple sec, sitruunamehu, tuoreet mansikat ja makeuta juomaa makusi mukaan joko mansikkamelballa, mansikkasiirapilla, makeutetulla limemehulla (Rose's Cordial) tai näiden puuttuessa sokeriliemellä. Sekoita juoma tasaiseksi vaahdoksi ja kaada margarita - lasiin. Lisää lasin reunaan koristeeksi limeviipale. Enjoy.

 

 

Muut hedelmäviinat

•  Viinan vahvuinen kirkas alkoholijuoma, joka on valmistettu hedelmäraaka-aineesta ja jonka maku on säilyttänyt käytetyn hedelmän tai marjan luonteenomaisen maun.
• Hedelmäviina on vahvuudeltaan tyypillisesti 38-45°.
• Se on väriltään kirkasta, koska hedelmäviinaa ei yleensä kypsytetä puuastioissa, joista mm. konjakki ja viski saavat ruskean värinsä.
• Hedelmäviina saa siis tyypillisesti makunsa vain ja ainoastaan hedelmästä, ei puutynnyristä. Heikkomakuisimmista hedelmistä kuten omenoista tehtyä viinaa saatetaan nykyisin maustaa puutynnyrissä varastoimalla. 
• Hedelmäviinaa valmistetaan muun muassa Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Ranskassa, Belgiassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa ko. maiden kotoperäisistä yleisistä hedelmistä ja marjoista. Unkarissa Pálinka on paikallinen nimitys sikäläisillä hedelmäviinoille. Myös Kiinassa on alettu hedelmiä jalostaa viinaksi. 
• Yleisimpiä valmistuksessa käytettäviä hedelmiä ovat omenat, päärynät, kirsikat, luumut, Mirabelli-luumut ja marjoista muun muassa vadelmat. Hedelmäviinana ei kuitenkaan pidetä viinirypäleistä tai niiden viininvalmistuksen jälkeisistä jäänteistä tehtyjä erilaisia tisleitä. 
• Aito hedelmäviina valmistetaan tislaamalla, kuten muutkin viinan vahvuiset alkoholijuomat. Hedelmät jauhetaan hienoksi ja massaan lisätään vettä ja seoksen annetaan käydä. 
• Hiivan ja käymistä säätelevien aineiden käyttö on sallittua, mutta sokerin lisääminen ei ole. Sokerin lisääminen on edullinen keino lisätä viinan saantoa, joten houkutus tällaiseen vilppiin on suuri. Täysin käynyt hedelmävierre tislataan kuparisessa tislauspannussa. Tislaus on tarkkuustyötä ja hyvä viina on tisleen keskiosassa, kun taas ensin ja viimeksi tislauspannusta tullut tisle sisältää vahingollisia ja pahanmakuisia yhdisteitä. Hyvä tisle laimennetaan juontiin sopivan vahvuiseksi. Tällaista suoraan hedelmäraaka-aineesta käymisen ja tislauksen kautta saatua viinaa kutsutaan Saksassa nimellä -brand tai -wasser eli päärynäviina tai kirsikkaviina. 
• Tarjoillaan snapsina tai juomasekoituksissa. 
• Yksi suosituimmista hedelmäviinoista on Schwarzwälder Kirschwasser.

 

Viinat

Maustamattomat viinat

• maustamatoon viina= vodka
•  Vodkien ja viinojen maku on usein neutraali ja kuiva. Makuun vaikuttavat pääraaka-aine ja valmistuksessa syntyneet aromit.
•  Vodkaa valmistetaan nykyään yleensä viljasta, mutta sitä voidaan tislata muistakin tärkkelystä sisältävistä aineksista, esimerkiksi perunasta, maissista tai sokerijuurikkaasta.
• Suurimmat vodkan valmistusmaat ovat mm  Venäjä, Puola, Suomi, Yhdysvallat, Kanada ja Ruotsi.
• Vodkan valmistus aloitetaan liottamalla vilja veteen ja antamalla sen käydä. Tämän jälkeen prosessin tuote tislataan valmistustavasta riippuen esimerkiksi kolmeen kertaan. Tislaus hävittää aineesta epätoivotut epäpuhtaudet, kuten metanolin. Tislauksen jälkeen tisle laimennetaan veteen, jolloin saadaan 32–47 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävä nestettä. Lopuksi neste suodatetaan aktivoidun puuhiilisuodattimen läpi, and tadaa it`s vodka!
• Maustamattomat viinat valmistetaan kolonnitislauksella
• Esimerkkejä suosituista vodkista: Smirnoff vodka, Finlandia vodka, Stolichnaya vodka, Koskenkorva (vaikka käytännössä ei ole vodka koska on maustettu hieman sokerilla) ja Absolut Vodka.
• Monikäyttöiset vodkat ja viinat tarjoillaan drinkkisekoituksissa tai jääkylmänä snapsina.

     Esim. Vodkamartini

             3cl Vodkaa

             1cl Kuiva vermutti 

          

Laita ravistimeen jäitä, lisää ainekset ja hämmennä. Siivilöi juoma cocktaillasiin ja lisää lasiin hammastikkuun kiinnitetty oliivi. 

Ginit

• Gini on kirkasta, vanhentamatonta alkoholia, jolle on ominaista katajanmarjainen maku. Giniä valmistetaan tislaamalla ja valmistusprosessi on hyvin samankaltainen kuin mm. vodkalla. Alkoholi tislataan mahdollisimman puhtaan ja neutraalin makuiseksi. Tisleen raaka-aineina käytetään pääasiassa erilaisia viljalajikkeita, mutta sitä voidaan valmistaa mistä tahansa käymiskelpoisesta aineesta. 
• Elikkäs siis gini on valmistetty myös kolonnitislauksella.
• Ginit on maustettu mm. katajanmarjoilla, korianterilla ja angelikanjuurella, katajanmarjat antavat ginille sen tunnistettavan ominaismaun 
• Erittäin tunnettu gini on Beefeater London Dry Gin 
• Tarjoillaan snapsina tai juomasekoituksissa.

   Gin & Tonic

   4cl Giniä 

  12cl Tonic-vettä

Täytä lasi puolilleen jäitä, lisää gini ja pidennä tonic-vedellä. Purista joukkoon muutaman limeviipaleen mehut ja pudota viipaleet lasiin koristeeksi. Tarjoile, niin halutessasi, pillin kera.

Akvaviitit

• Akvaviitti on pohjoismainen maustettu viina, joka on valmistettu yleensä perunasta tai viljasta. Sen alkoholipitoisuus on tyypillisesti 40–45 prosenttia ja se voi olla väriltään kullankeltaista tai kirkasta.
•  Akvaviitin pääasiallinen mauste on kumina, mutta sen lisäksi siinä voi olla muun muassa anista, fenkolia, kardemummaa, vaniljaa, korianteria, sitruunan kuorta ja lakritsia. 
•  Muun muassa Norjassa ja Tanskassa akvaviittia nautitaan etenkin joulun aikaan. 
• Akvaviittikin valmistetaan kolonnitislausmenetelmällä 
• Akvaviitteja kypsytellään tammitynnyrissä useamman kuukauden ajan. Vähimmäisaika riippuu tynnyrin k
• 
  
• oosta, eli mitä suurempi tynnyri, sitä pidempään. Hienommat akvaviitit saavat tuplakypsytyksen eli niitä kypsytetään kahdessa erilaisessa tynnyrissä.
• Akvaviitti saattaa myös seilata maailman merillä kypsytysvaiheessa. Jos norjalaisen akvaviittipullon kyljessä lukee "linjeakevitt" tai "linie", se tarkoittaa, että kyseinen juoma on käynyt laivalla päiväntasaajan toisella puolella. Perinteisesti tammitynnyrit seilaavat Australiaan ja takaisin, ja tämä tapa keksittiin kuinkas muuten kuin vahingossa 1800-luvun alussa. 

Merenkäynnin aiheuttama jatkuva liike, korkea ilmankosteus ja lämpötilanvaihtelut kiihdyttävät juoman kypsymistä. Sama saataisiin todennäköisesti aikaiseksi myös varastossa liikuttelemalla tynnyreitä koneellisesti ja vaihtelemalla kosteutta ja lämpötilaa, mutta tammitynnyrit akvaviittilasteineen seilaavat edelleen maailman meriä.

Anisviinat

• Anisviinat ovat aniksella maustettuja viinoja, joita valmistetaan erityisesti Välimeren maissa.
• Ranskassa anisviina tunnetaan nimellä pastis, Kreikassa nimellä Ouzo ja Turkissa nimellä raki.
• Näille kaikille yleistä on että juoma tarjoillaan sekoitettuna veteen,  jolloin se muuttuu valkoiseksi ja läpikuultamattomaksi. Syynä on anisöljyn veteen liukenemattoman ainesosan anetolin sakeneminen. 
• Valmistetaan kolonnitislauksella

Grappa

Grappa on viinin puristusjäämistä tislattu italialainen viina. 

Sen alkoholipitoisuus on 37,5–60 prosenttia. 

Yleensä grappa valmistetaan viinin tekemisessä yli jäävistä viinirypäleen osista, pääosin viinirypäleen kuorista, mutta mukana on myös siemeniä ja muita rypäletertuissa olevia osia. 

Grappan maku riippuu viinirypäleiden laadusta ja tyypistä. Monet valmistajat lisäävät viinaan hedelmäsokeria miedontaakseen ja makeuttaakseen seosta Amerikan markkinoille.

 Grappaa voidaan sanoa aromikkaaksi grapaksi, jos se on valmistettu aromikkaista rypäleistä

Grappa on pääasiassa jälkiruokajuoma.

Viinirypäleiden kuoret ja muut osat tuodaan käytettynä panimoon tai käytetään panimossa. Käymisen jälkeen käynyt materiaali kuumennetaan keittimessä, tislataan kahteen kertaan ja jäähdytetään. 

Tuloksena on 75-prosenttinen grappa. Tämän jälkeen se laimennetaan vedellä ja jatkokäsitellään.

Grappa jaetaan kahteen luokkaan valmistusajankohdan ja -tavan perusteella: Teollinen grappa ja Boutique grappa

Teollisen grapan tunnusmerkkejä ovat jatkuva tuotanto, suuret raaka-ainevarastot ja tehokkaat tislausmenetelmät.

Boutique grapan tunnusmerkkejä ovat tuotantoajankohta, perinteiset tislausmenetelmät, tuoreet raaka-aineet ja pehmeä tislaus. Boutique grappa on maultaan täyteläisempi kuin teollisesti tuotettu.

Grappa tislataan joko pannutislauslaitteella, joka on melko vaikeasti hallittavissa, tai kolonnitislauksen avulla, joka on helpompi ja tavallisempi menetelmä, mutta tulos ei ole yhtä "luonteikas". 

Paras grappa syntyy tummista rypäleistä. 

Tuorein menetelmä on grapan valmistaminen viinistä, jolloin juomasta puuttuu pontikkainen maku.

Väkevien alkoholijuomien valmistus

Väkevien alkoholijuomien makuun ja ominaisuuksiin vaikuttaa:

· Käytetty raaka- aine

· Kypsytysaika

· Kypsytysastian materiaali

· Onko tuote suodatettu

· Sekoitetaanko eri tislauseriä keskenään

· Maustetaanko juoma vai ei 

 Mutamia väkevien juomien raaka-aineita ovat mm. vilja,viini,peruna,hedelmät,melassi ja agaave-kasvi.

Väkevät alkoholijuomat valmistetaan tislaamalla miedosta viinistä tai käyneestä mäskistä sen jälkeen, kun se on saavuttanut tietyn alkoholipitoisuuden. Mäski taas valmistetaan sekoittamalla jauhettua viljaa tai muuta raaka-ainetta veteen.

Tislaamismenetelmiä on kaksi: pannutislaus ja kolonnitislaus.

Pannutislausmenetelmässä perusalkoholiliuos kuumennetaan, jolloin alkoholi höryyntyy. Alkoholihöyry johdetaan ylijuoksuputken kautta jäähdyttäjään, jossa se tiivistyy nesteeksi. Neste kerätään tynnyreihin.

Useimat tällä menetelmällä valmistettavat juomat tislataan vähintään kahteen kertaan. Kolmea, erittäin harvoin neljääkin, tislauskertaa käytetään. Näin saatu alkoholi on erittäin neutraalia. Pannutislausmenetelmällä tisleen alkoholipitoisuudeksi tulee korkeintaan 70 painoprosenttia.

Pannutislauksen etuna on, että tislattuun alkoholiin jää enemmän makuaineita kuin käytettäessä kolonnitislausmenetelmää. Lopulliseen juomaan saadaan näin haluttaessa enemmän alkuperäisen raaka-aineen makua. Pannutislausmenetelmän haittana on sen hitaus. Viinalitran tuottaminen vaatii paljon enemmän sekä aikaa että työvoimaa kuin käytettäessä kolonnitislausmenetelmää.

Pannutislausmenetelmällä valmistetaan mm. konjakki, osa armanjakeista, mallasviski, genever, osa rommeista ja osa hedelmäviinoista.

Kolonnitislausmenetelmässä tislaus on jatkuvasti käynnissä ja sujuu nopeasti. Useimmat sivuaineet erottuvat tehokkaasti. Menetelmä vaatii minimaalista käsityötä ja on käyttökustannuksiltaan edullinen.

Kolonnitislausmenetelmää käytettäessä alkoholipitoisuus nousee korkeaksi ja useimmat makuaineet häviävät. Tuloksena on lähes neutraali tuote. Nykyisin pystytään myös kolonnitislausmenetelmää käyttämällä jättämään tuotteeseen haluttu makuainemäärä. Pääosa kaikista väkevistä juomista valmistetaan tällä menetelmässä mm. vodka, gin, viljaviski ja tietyt rommilaadut.